Käsivarren vaellus yksin: Osa 2 - Kilpisjärvi-Paihkasjärvi 11.8.2017

Ohje: Kuvien pitäisi avautua uuteen välilehteen. Jos ei, niin kannattaa avata ne. Tätä kirjoittaessa galleriatoiminto ei oikein pelaa. Päivitin lopunkin pakkausosion edelliseen päiväkirjamerkintään.

Osa 1: Valmistautuminen

Olin jo aiemmin matkustanut Espoosta Keminmaahan. Matkan piti jatkua niin, että lähtisin junalla Kemistä Rovaniemelle ja hyppäisin sieltä bussiin, joka on Kilpisjärvellä 17:30 jälkeen. Kun pääsimme vanhempieni kanssa Kemin juna-asemalle, paljastui, että juna oli noin 80 minuuttia myöhässä. En saanut ajoissa tietoa, odottaisiko Kilpisjärven bussi Rovaniemellä junasta tulijoita, joten vanhempani armollisesti kuskasivat minua ylimääräiset 100 km Rovaniemelle asti. Huvin piikkiin meni tämäkin reissu, onneksi. :)


Juna oli myöhässä. Kiitos VR.

Bussi odotti junasta tulijoita, mutta olipa mukavampi tunne päästä bussiin jo heti linja-autoasemalta asti eikä stressata junassa, joutuisinko yöpymään Rovaniemellä ja taas myöhäistämään retkisuunnitelmaani vai en. Bussimatka kesti kuutisen tuntia. Heti kaupungin keskustasta viereeni tupsahti tukevasti humalassa näin aamupäivästä ollut mies, joka puhui taukoamatta seuraavat nelisenkymmentä kilometriä. (-Shaako tähän ishtua? -Jos pysyt pystyssä niin istu vaan.) Onneksi hän puhui sen verran hiljaa, että pääsin pään nyökyttelyllä. Hän ei myöskään nukkunut pysäkkinsä ohitse.
Koska olimme odottaneet junasta tulevia matkustajia, tauoille ei ollut aikaa. En ollut ottanut vaellukselle lukemista mukaan, joten olin ajatellut ostaa jonkin lehden taukopaikalta. Se kuitenkaan ei onnistunut. Puhelintakaan en viitsinyt räplätä, koska bussissa ei ollut virtapistokkeita ja akkua piti säästää.

Perillä

Matka kuitenkin meni ihan mukavasti, ja Palojoensuussa vaihtunut kuski tunnisti nimeni matkustajalistasta - hän on samalta kylältä kotoisin kuin isäni, ja tuntee paljonkin sukulaisiani. Siinä sitten turistiin mukavia, kunnes Saanan rinne alkoi näkyä, Kilpisjärven Luontotalon pysäkki tuli vastaan ja jäin kyydistä. Nyt se alkaa!

Pysäkillä kimppuun tuli heti  lupaava parvi mäkäräisiä. Ne eivät häirinneet liikaa, joten myrkkyä lisäämättä heitin  rinkan selkään ja lukaisinalueen infotaulut Luontokeskuksen parkkipaikalla. Sitten lähdin ihdoin Kalottireitille ja kohti Termisjärveä noin klo 18:20. Lähetin viimeiset viestit ja pakolliset sometukset ennen kännykän sulkemista.


Luontokeskuksen parkkipaikka. Saana-tunturi näkyy taustalla.

Ensimmäiset kilometrit kuljin mukavassa tunturikoivikossa. Vaikutti siltä, että Norjan puolelta päälle tulee sadekuuro tai useampi, mutta onneksi ei satanut muutamaa pisaraa enempää. Ylitin Tsahkaljärveen laskevan puron siltaa pitkin. Samalla tunturikoivikko päättyi ja puuton alue alkoi. Sillan toisella puolella ollut opaste antoi ymmärtää, että Termisjärvelle olisi matkaa vielä 12 kilometriä. Aloin seurata mielestäni selkeintä polkua kohti itää.


Kilpisjärven tunturikoivikkoa.

Kulku oli aika rankkaa, sillä maasto vaihteli kivikosta pehmeähköön, rinkka oli painavimmillaan ja vaellussauvat vielä matkustusmoodissa sivutaskussa. Otin sauvat käyttöön ja annoin arvoa sille, että olin ottanut molemmat sauvat mukaan - jossain vaiheessa olin harkinnut ottavani vain yhden. Sauvat antoivat tukea ja kevensivät kulkua yllättävän paljon. Ihastelin näkymiä Norjaan.


Näkymä Saanalle ja Norjan puolelle.

Jossain kohtaa seuraamani mönkijänura kääntyi mielestäni liikaa pohjoiseen enkä jaksanut enää seurata sitä, sillä en ollut satavarma, minne ura johtaisi. Näin kuitenkin jo, missä jyrkät tunturirinteet syöksyivät kohti Termisjärveä, joten aloin kulkea suoraan maaston halki. Virhe vai ei, en tiedä. Osa matkasta oli mukavaa kangasta, osa oli kohtalaisen helppokulkuista "rinnesuota", ja kohtasinpa myös kierrettäviä lampareita, pieniä solisevia puroja ja niistä siinneitä sääskiä. Etelästä Paihkasvaaran rinteiltä kuului kummallisia eläinten huutoja - naaleja tai kettuja kenties? Pari kilometriä kuljettuani ylitin ensimmäisen "kunnon" puron kiviä pitkin ja saavutin taas oikeaan suuntaan menevän polun.

 

Tuolla jossain rinteet laskeutuvat Termisjärveen. Oikealta lukien kuvassa taitavat näkyä Paihkasvaara, Termisvaara ja yksi Salmivaarojen huipuista.

 

Punaiseksi värjäytynyt lammikko. Myös kokonaisia punaisia puroja näkyi siellä täällä.

Termisjärven autiotupa näkyi jo, ja sinne olisin halunnut yöksi. Ilta alkoi kuitenkin jo hämärtyä ja aiemmin kohtaamani miehet olivat sanoneet, että reitti Termisjärven tuvalle on märkä. Tupa ei vaikuttanut tulevan yhtään lähemmäs ja kartasta päätellen matkaa oli vielä useampi kilometri. Niinpä jäin Paihkasjärven itäpuolelle kuivalle mutta möykkyiselle alueelle telttoineni yöksi. Matka päättyi noin puoli kahdeltatoista yöllä. Tuuli alkoi puhaltaa. Väsyneenä kokosin teltan, hain vettä purosta ja laitoin trangian pikavauhtia tulille teltan tuulensuojaiselle puolelle. Lisäsin pastaani liikaa vettä ja sitä kiehutellessani lapioin keitoksesta kuolleita sääskiä lähemmäs kymmenen. Juuri kun sain ruuan riittävän valmiiksi, alkoi sadella. Jouduin nukkumaan korvatulpat korvissa, sillä jokin teltanlieve jäi sen verran löysälle, että se läpätti tuulessa. Etsin mukavaa asentoa. Nukahdin väsyneenä ja hieman itseäni epäillen.


ermisjärven tupa näkyy jo illan kajossa. Tässä näkyy jo, minkä takia Termisjärvi on suosittu kohde. Monta tunturia nousee jyrkästi 400 metriä järven pinnasta. Laakso on jäätikön muovaama.

Liikkeellä: 18:20-23:30. Kuljettu matka: n. 10 km.

 

Arvio ensimmäisen illan reitistä.