08 - tervetuloa

Nyt sain minäkin mahani sekaisin, joten jäin pois päivän retkeltä ja ehdin kirjoitella asioita muistiin.

Jalkojeni sijainti juuri nyt.

Huoneemme ovat matalassa talossa. Kysyimme huoneiden vaihtoa meren rannan puolelle taloon jossa on kaksi kerrosta ja terassi, mutta syystä tai toisesta se ei onnistunut. No, ranta on onneksi lähellä joka tapauksessa.

Ekana kunnon päivänä lääkäri-isäntä piti meille infon terveyskortin täytöstä. Se on tutkimuksen tärkein dokumentti, jossa omaa terveydentilaa ja mm. ruumiinlämpöä seurataan päivittäin. Tutkimuksesta tehdään lisäksi myös sosiologinen tutkimus, jossa selvitetään osallistujien mielipiteitä ja suhtautumista paikallisiin ja paikallisten suhtautumista ripulituristeihin.

Täällä tuli pari uutta hyvää sanaa: "torstaikakka", jonka kaikki ottavat ja koska ollaan Afrikassa eikä olla häveliäitä, niin päiväretkellä puskatarpeen yllättäessä voi olla tarve "kakka-doulalle".

Infon jälkeen paikallisia kangaskauppiaita sekä räätäli tulivat tarjoamaan palveluksiaan. Joka ryhmälle ovat tulleet eri kauppiaat ja eri räätäli, jotta tulot jakautuisivat tasaisesti. Itsekin tilasin mekon paikallisesta kankaasta.

Meille tarjottiin illallinen rannalle laitetussa ravintolassa, jossa Villa Karon johtaja Kwasi toivotti kaikki tervetulleiksi. Hieman tuli siirtomaafiilis istua siinä palveltavana samalla kun rumpu-, laulu- ja tanssiyhtye esiintyi. Mutta olihan sille sitten lopulta lämmettävä. Yksi laboratoriohoitajista antoi nuorille naisille neuvon varoa paikallisia englantia puhuvia miehiä, koska kielitaidon lähde on hyvin tiedossa. Ranskahan täällä on yksi pääkielistä.

Hotellin ranta

Kanaa ja sipulia

07 - Eka kertaa Afrikassa

Kun päästiin asiakirjojen esittelyn jälkeen Beninin porteista läpi, niin vauhdilla Villa Karon kuskien kanssa poimittiin kaikkien tavarat kärryyn ja mentiin puolijuoksua niiden perässä ulos pikkubussin luo. Kahdella matkalaukut olivat jatkaneet väärään osoitteeseen ja ilmeisesti he jättivät passinsa sekä erittäin tarkan kuvailun laukuistaan paikalliselle koordinaattorille, joka yrittää edelleen koordinoida laukkuja perille. Joskus näin on käynyt kuulemma jopa 5-10 henkilölle.

Pitkien säätöjen jälkeen saatiin vaihdettua kirjekuorelliset paikallista valuuttaa ja lähdettiin ajamaan Grand-Popoon.

Liikenne oli juuri semmoista kuin voi kuvitella. Ruuhka ei ollut paha, mutta skoottereita oli joka puolella ihan helvetisti. Ne oli lastattu kaikenlaisilla asioilla ja ihmismäärillä. Välillä näkyi miehen takana istuvia äitejä, joilla oli lapsi roikkumassa selässä liinassa tai jopa vauva kapalossa sylissä - välillä molemmat. Ihmisiä käveli kantaen isoja lasteja pään päällä ja koko kadunvarsi oli täynnä kauppoja. Autonrenkaita, muovitynnyreitä, vaatteita, huonekaluja (sänkyjä, sohvia, ...), skoottereita ja sitä rataa. Ja meidän kuskimme ajoi näiden seassa tuhatta ja sataa. Auton töötti oli rikki ja se oli korvattu mopon kimeä-äänisellä torvella. Tätä jatkui pari tuntia, kunnes bussi vihdoin pysähtyi Villa Karon eteen.

Huone on ns. majatalossa. Yksinkertainen parisänky hyttysverkolla, ilmastointilaite ja verhon takana oleva "kylpyhuone", jossa on vesikatkon varalta saavillinen vettä pytyn huuhteluun... 

Illallisella käytiin samassa hotellissa yöpyvien kanssa hotellin terassilla. Kunnon ripulituristina söin ainakin rapuja, hedelmiä ja jäätelöä. Vielä ei ole tullut rankaisua.

Takana olevan mopon lisämatkustajalla on pään päällä noin 4 metriä pitkä metallitanko kuljetuksessa. Kypäriä joillain on, joillain ei, ja melkein aina se on vain kuskilla.

Awahe-järven asutusta.

Huone on simppeli, mutta jees. Ainakaan vielä ei ole ollut ötökkä- tai liskoinvaasioita ja kaikki on toiminut.

06 - Matka

Check-in Helsingistä perille Cotonouhun saakka  sujui kivuttomasti, minkä johdosta luppoaikaa (The Oak Barrel) oli reilusti. Tukholmassa tutustuttiin muihin ryhmäläisiin ja syötiin dumplingeja. Täydet pisteet Beijing8:lle.

Ryhmädynamiikka alkoi kehittyä välittömästi. Meitä on 15 ihmistä, ikähaarukka suurinpiirtein 26-68, ehkä 60 pintaan painottuen.

Yölennolle Etiopian airlinesin koneeseen noustiin iltasella. Isoin kone missä ikinä olen ollut. Joka rivillä 9 istuinta ja matkustajat oli laiteltu nukkumismukavuuden kannalta suunnilleen joka toiseen penkkiin. Kaikille oli tyyny ja muoviin pakattu viltti. Turvavideo oli hauska, sopivan kieli poskessa tehty. Esimerkiksi pelastusliivien käyttöä esiteltiin uima-altaalla keikistellen.

Illallinen tarjottiin ja myös herätettiin ns. keskellä yötä aamiaiselle. Maha oli täynnä koko päivän. 

Auringonnousu Etiopian yllä oli tosi hieno. Karu maa muuttui Addis Abebaa lähestyessä tauottomiksi viljelyplänteiksi, kunnes tultiin Addisin "laaksoon", jossa näkyi loputtomasti rakennuksia hökkeleistä pilvenpiirtäjiin. Koneesta noustiin paikalliseen bussiin ja paikallinen liikennekulttuuri tuli välittömästi selväksi. Mennään siitä mistä mahtuu ja tööttäämällä tiedotetaan asiasta muita.

Addisin kenttä on mainosten mukaan nykyään Afrikan suurin ja ihmismäärän takia ilmeisesti kiinteiden vessojen lisäksi oli myös festaritasoista parakkivessaa tarjolla. Säästän mieliänne enkä kuvaile sitä sen enempää.

Cotonoun koneessa oli todella varakkaan oloista väkeä, varmaankin paikallisia bisnesmatkustajia. Useimmilla miehillä oli länsimaalaisen kaltainen puku päällä ja naisilla toinen toistaan hienompia paikallisista kankaista tehtyjä pukuja. Tämä 4h lento oli paljon tuskaisampi kuin yön mittainen lento. Oli kuumaa ja ahdasta. Ruokaa tarjottiin nytkin. Yhdellä matkalaisella tuli huono olo jo tällä lennolla, mutta onneksi hän piristyi nopeasti.

Cotonoussa koneesta noustessa vastaan löi valtava ilmankosteus ja yli 30 astetta lämpöä, vaikka oli pilvistä. Repesin ääneen nauramaan, kun tajusin olevani oikeasti tropiikissa.

3D-kartta reitistä

Etiopia

Paikallinen olut, pantu Hollannisda. Sekä kana-aterian rippeet.

Liikenne ja Cotonouhun saapuminen onkin sitten ihan oma juttunsa.

05 - Pakkaus - kyseenalaista kaikki

Grand-Popossa ei ole juurikaan "normaaleja" kauppoja, joten pitäisi osata miettiä kaikki mitä tarvitaan mukaan ja toisaalta välttää ylen määrin pakkaamista. Huomenna lähtiessä pitäisi olla paljon pakkasta, mutta yritän keksiä päälle ja reppuun vaatteet, joilla tarvittaessa selviää vaikka perille saakka ilman että kuolee lämpöhalvaukseen.

Kaverin kesällä festarireissulle teettämä custom-selkäreppu pääsee matkatyynyksi. Varastamispotentiaali ei toivottavasti ole kovin suuri. Työpaikan lahjoittama kevytuntuvatakki on tälläkin reissulla kullan arvoinen! Taipuu lämmöksi ja tyynyksi.

04 - Mitä vain voi tapahtua

Aiempi matkaaja Facebookissa: 

"Meillä menomatka meni mönkään. Loppujen lopuksi osa lensi Helsingistä Pariisiin ja sieltä Nigerin kautta Beniniin. Osa Brysselistä Marokon kautta ja joku alkuperäistä reittiä. Oltiin onnellisia, että päästiin lopultakin ilmaan, sillä tulimme perille kaksi päivää myöhässä.

Paluumatkalla oltiin me ja 150 beniniläistä pyhiinvaeltajaa. Matkalippuja jouduttiin kirjoittamaan käsin, kun tekniikka petti. Sen seurauksena pari ripulimatkailijaa jäi AddisAbebassa melkein rannalle ruikuttamaan, kun heitä ei oltu kirjattu Cotonou - Addis Abeba -lennolle. Pääsivät loppujen lopuksi samaan koneeseen ja leveästi ykkösluokkaan😁 Kaikkeen pitää siis varautua!!"

Mukaan siis malttia ja kerrankin voisi kunnioittaa nyrkkisääntöä, että käsimatkatavaroilla olisi hyvä pärjätä päivä-pari siltä varalta, että matkatavarat jää välille.

Tässä on matkatoimiston esimerkkilennot, ja minunkin saamani lentoliput noudattavat kokolailla tuota. Cotonousta on vielä parin tunnin bussimatka Grand-Popon kylään. Tukholman-odotuksille sain tämän päivän käynnillä muutaman kympin lentokenttälahjakortin, mikä on tosi mukava huomiointi.

Huhhuh, pitkälle pitää mennä päästäkseen kauas. :) Odotan jo sitä hetkeä kun saa käpertyä sänkyyn hyttysverkon sisään nukkumaan.

Odotettavissa on paljon lämmintä, joskin tällä hetkellä näköjään jopa ukkosta (Foreca). Miltähän tuntuisi rannikolla +34 astetta ja ukonilma? Kun saavumme perille, niin Espoossa pitäisi olla 30 astetta pakkasta. Beninissä tähän aikaan hallitsevana pitäisi olla Saharan suunnasta puhaltava (kuiva) Harmattan-tuuli, mutta en minä ukkostakaan pahakseni pistä, kunhan ei koko matkaa jatku.

Tänään oli viimeinen tutkimuskäynti ennen reissua. Puolimatkassa havahduin siihen, että unohdin ottaa eilen otetut näytteet pakkasesta mukaan... En ole aamuihminen. Tällä kertaa otettiin myös 7 putkellista verinäytteitä sekä käytiin vielä viime hetken matkavinkit läpi (elintärkeä vinkki: ota mukaan oma wc-paperi). Unohdukseni takia pääsin käymään tutkimuskeskuksella vielä uudestaan töiden jälkeen. Itse käyntiä ei voinut siirtää myöhemmäksi, koska tänään kaikki olivat sairastuneita ja tutkimuslääkäri oli paikalla yksin. Hyvin sujui näytteen otto lääkäriltäkin! :)

03 - Mitä matka vaatii?

Matkan valmistelut todella lyhyesti:

Ennen lähtöä on pitänyt päivittää tavanomaiset rokotussuojat kuntoon sekä pakollisena ottaa keltakuumerokote, jota ilman saa vain haaveilla rajan ylittämisestä Beniniin. Piti myös hankkia kuukauden voimassaoleva viisumi, joka (t)ulostui netistä luottokorttimaksun jälkeen sähköpostiin yhtä liukkaasti kuin edellisessä viestissä mainittu seitanwokki.

Kovin suurta stressiä valmistautuminen ei ole itselleni (vielä) aiheuttanut, koska haastavin osa eli lennot ja hotelli hoidetaan matkustajien puolesta. Itse ei tarvinnut kuin valita matka-ajankohta ja maksaa lasku, kun se tuli sähköpostiin.

Tutkimukseen liittyen tulee olemaan neljä käyntiä tutkimuskeskuksessa ennen lähtöä. Näistä yhdellä on annettu puuttuvat rokotteet, kahdella saatu rokote- tai plaseboannos sekä kahdella on viety/viedään ulostenäytteitä. Näiden lisäksi tuli käydä vielä Beninin kunniakonsulaatin infotilaisuudessa Helsingissä. Siellä toimiston henkilökunta kertoi paikallisista olosuhteista ja ne, joilla on  kestävät matkalaukut, saivat kyytiinsä beniniläistä perinne-esineistöä paikan päälle näyttelyä varten palautettavaksi.

Näytteitä väsätessä päässä liikkuu kyllä monenlaisia ajatuksia. Tiedän että moni ei kestä näitä aiheita yhtään, mutta itse yritän sulkea tietoisuuden hajuilta ja ällöydeltä ja fiilistellä sitä, miten tiedostamattoman lihas- ja eritystyön sekä sisälläni elävien bakteerien yhteistyöllä tästäkin kököstä on imeytetty hyödyllinen kama kehoni käyttöön. Näitä näytteitä saatetaan vielä jatkokäyttää suolistomikrobitutkimuksessa, joten siinäkin mielessä osa minusta on tulossa kuolemattomaksi.

02 - Bakteereja metsästän

Tässä tulisen wokkilounaan kiehtovia jämiä näyteputkeen kaavittuani lienee hyvä aloittaa tämäkin tarina.

Sunnuntaina 27.1.2019 on lähtö Afrikan Beniniin kuuluisalle "ripulireissulle", jonka tarkoitus on tutkia kehitettävänä olevan enterotoksista E.Coli -bakteeria (ETEC) vastaan olevan suun kautta otettavan rokotteen tehoa verrattuna plaseboon.

Päätin lähteä miljoonasta syystä: hetkeen pitää tarttua, loman tarve on kriittinen, en ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, alle 30-vuotiaana mukaan tullessa matkan saa edullisesti, saa tukea tiedettä ja onhan se myös tosi hieno tapa juhlistaa pyöreiden vuosien täyttymistä. Lisäksi tuolla alueella ei juurikaan ole länsimaista turismia rokotematkailijoiden lisäksi, joten siellä pääsee toivon mukaan oikeasti altistumaan paikalliselle kulttuurille. Toiveissa olisi myös nähdä paljon jännää luontoa sekä erilainen tähtitaivas.

Aloitin tämän uuden blogin, koska tätä alustaa voi käyttää puhelimellakin (läppäri ei todennäköisesti lähde mukaan) ja pitää olla joku tapa luoda muistoja. Kiva on myös päivittää kotiväkeä ja mahtavaa huumoria veisteleviä työkavereita reissun ja vatsan toiminnan edistymisestä. Puhelin kun ei todennäköisesti tule toimimaan tai ainakin sen käyttö on kallista.

Erityisterkut työkaimalle, joka on kovaan ääneen jotain tällaista vaatinut!  

Benin 01 - Testitalvi

Tämä on vain testipostaus, mutta jätetäänpä muisto talvikeleistä odottamaan hikistä Beniniä.

Testimielessä myös sallin kaikki kommentit, jottei lukijoilla vain jäisi kommentin jättäminen sikseen sen takia, että tarvitsisi kirjautua. :') Toivotaan, ettei käy huonosti roskapostin kanssa.