Ropin reissu heinäkuussa 2018 osa 3: Tunturiin ja Balsajärvelle

Kolmannen yön jälkeen olin siis jättämässä väliin allaolevassa alkuperäissuunnitelmassa näkyvän Munnikurkkion/Torisenon lenkin ja seurailemassa enemmän tai vähemmän Kaskasjoelta lähtevää tummaa katkoviivaa, kunnes reitti yhdistyisi taas alkuperäiseen suunnitelmaan.

Alkuperäinen matkasuunnitelma.

Arvio päivän reitistä, noin 12-13 km. Tein leirin vielä Balsajärvestä pohjoisemmas vedenjakajan toiselle puolen. Kaskasjoen tupa jää juuri kartan etelälaitaan.

Kaskasjoen tupa. Kaikki tuo tavara mahtuu rinkkaan.

 Tupaan kantamani vesi oli lämmennyt kamiinan lähistöllä sen verran, että ennen lähtöä otin ihan "suihkun" ja kerrankin lähes lämpimällä vedellä. Siitä ei kauaa ollut apua...

Lähitulevaisuudessa siirtyisin Ropin kartalta Käsivarren kartalle.

Kaskasjoen autiotupa.

Heti alkuun piti ylittää Kaskasjoki ja lähteä kiipeämään tuvan takana kohoavan Gaskkasoaivin päälle, jotta pääsisin pois metsästä. Opin myöhemmin tuttavaltani, että kyse ei ollut Kaskasvaarasta vaan nimi viittaa katajaan. Se sopiikin, sillä rinne oli aika vaikeakulkuinen sammaleisen kivikon ja katajapensaiden takia. Hiki virtasi ennenkuin olin puolivälissäkään mäkeä.

Vihdoin puurajan yläpuolella katsomassa taaksepäin.

Pidin ruokatauon Gaskkasoaivin ja Siikavaarojen välissä olevan pienen lampareen rannalla. Sieltä lähdin seurailemaan poropolkuja kohti Siikajärveä. Aioin ohittaa sen itäpuolelta, mutta järven päästä lähtevän laskupuron alue oli niin soista, että vaihdoin puolta. Kalastelin vähän, mutten havainnut isompia kaloja. Pienen pieniä rautuja oli kyllä niin järvessä kuin "kuiville" jääneissä lampareissakin järven ympärillä.

Kuivaa harjua pitkin oli hyvä kävellä ja vaihtaa järven puolta.

Kääpiöityneitä rautuja vai poikasia?

Siikajärvi.

Täytin kaksi vesipulloani Siikajärven pohjoispäässä. Ennen harjualuetta oli taas edessä ensin lohkareikko ja sitten varpuista suota, missä molemmissa joutui vähän mutkittelemaan. Porot olivat taas onneksi kulkeneet täällä ennen minua ja löytäneet vähiten pettävät reitit.

Laatikkomainen kivi on jäänyt niille sijoilleen.

Harjualuetta ylempää katsoen. Keskellä näkyy Siikajärvi.

Ötököitä ei ollut yhtä paljon kuin jokivarressa, mutta toisaalta ei myöskään suojaa paahtavalta auringolta. Kartassa näkyneet purotkin olivat kuivuneet ja vettä oli vain siellä täällä seisovissa lampareissa, joista ei vettä uskaltanut ottaa. Mutta niissä sai kasteltua hatun, mikä viilensi mukavasti. Muuten sain suojauduttua auringolta vaattein, mutta käteni paahtuivat melko rusinoiksi.

Olin päättänyt edetä kohti luodetta ja yöpyä Balsajärven rannalla. Kun jossain vaiheessa alkuiltaa ylitin moottorikelkkareitin viitoituksen, tiesin että järvi näkyisi kohta jo tunturin takana. Maasto palsasoiden ympärillä ei yleensä ole kovin tasaista vaan melko möykkyistä, niin tälläkin kertaa.

"Räjähtänyt" tunturi.

Palsasuon päästä löytyi Balsajärvi ja suuremmat tunturit alkavat tulla näkyviin.

Balsajärvellä huokaisin helpotuksesta, join, tein ruokaa, kävin vaihteeksi uimassa ja keksin aktiviteetteja siinä kuivatellessa. Ihmisiä ei näkynyt täälläkään. Tarkoitus oli leiriytyä järven rantaan, mutta tajusin olevani melkein vedenjakajalla ja jos jatkaisin ihan vähän pohjoiseen, voisin katsella Rommaenon laaksoaluetta... joten vielä kerran reppu selkään.

Perinteiset uinnin jälkeiset kuivattelut.

Siirtymä toiselle kartalle ja iltanäkymä Rommaenolle.

Yöllä pitkästä aikaa tuuli vähän reippaammin, mutta muuten oli edelleen aivan hiljaista. Neljäs yö ja edelleen en ollut nähnyt kuin yhden ihmisen muutaman sadan metrin päästä. Poroistakaan ei ollut muita havaintoja kuin jäljet ja Kaskasjoen pusikossa kuulunut ääntely. Jos oikein siristelin, näin myös Raittijärven kylän.

Seuraavan päivän tavoite olisi kalastaa ja päästä Termisjärven tuvalle.