Ropin reissu heinäkuussa 2018: Osa 6 Kilpisjärvelle matka loppuu

Aamu aukeni pilvisenä ja lämpimänä. Kasailin taas kamppeet ja kävelin Maset- ja Tsaihkaljärvien välisen joen varteen aamukahville. Kävin vähän heittelemässä Tsaihkaljärvessä, mutten saanut mitään. Siikoja(?) kävi jonkin verran pinnassa mutta ne olivat arkoja.

Aamupala ja Saana.

Minimimäärä energiaa käytetty pystyssä pysymiseen.

Tsaihkaljärvi ja Kilpisjärvi.

Panoraama.

Viimeisen päivän kävelyistä ei ole juuri muuta mainittavaa kuin se, että tällä kertaa halusin mennä Saanan päivätuvan kautta ja nähdä Saanan myös toiselta puolen, ei vain tieltä päin. Saanajärvi oli tyynenä ja auringonpaisteessa mahtava: polulta olisi voinut hypätä suoraan uintisyvyiseen veteen, joka oli sinistä mutta laskeutui nopeasti mustaan syvyyteen.

Saanan takapuoli ja päivätupa.

 Päivätuvalla keittelin reissun viimeisen lounaan ja söin lopun graavikalan - tässä vaiheessa se oli aivan täydellisen makuista ja muistelen sitä kaiholla. Tuvalla kävi jonkin verran päiväretkeilijöitä ja eräs vanhempi mies kävi järvessä pulahtamassa. Täydellisesti mitoitettu vessapaperikin loppui Saanan päivätuvalla.

Mallan luonnonpuisto olisi ollut tarjolla myös.

Koivikko Saanan rinteellä.

Loppumatka oli melko leppoista kävelyä ja jossain vaiheessa laitoin bussiseurueelle viestiä. Heillä oli kuin olikin vapaapäivä, joten kunhan olin asettunut Retkeilykeskukselle, niin kävimme pizzalla ja kävelimme tien toiselle puolen tutkimusasemalle saunomaan. Saunalle tuli jossain kohtaa kolme muutakin tyyppiä, jotka olivat juuri olleet pari viikkoa erämaassa rengastamassa lintuja. Sillä porukalla oli olo kuin kotiin olisi tullut. Saunailta kruunasi vaelluksen, vaikka siitä tulikin muutaman yön lyhyempi kuin piti.

Viimeisen päivän reitti suunnilleen.

Kotikylälläni oli juuri noina päivinä bongattu harvinaisuus nimeltä punapäälepinkäinen, mutta en saanut lintuporukkaa innostumaan ajamaan sen kautta, jotta olisin saanut kyydin kotiin. Siispä seuraavana aamuna lähdin pitkästä aikaa bussilla kohti Keminmaata.

*

Tämä vaellus ei ollut ihan samanlaista juhlaa kuin edellisvuoden reissu Käsivarressa. Totesin, että ehkä seuraavilla reissuilla olisi kiva olla seuraakin, sillä 4-5 päivää yksin alkoi jo käydä tylsäksi ja ilonaiheet ovat ehkä jaettuina suurempia ja saavat isomman innostuksen aikaan.

"Oikeaa" räkkää en päässyt onneksi kokemaan, vaikka silti olen sitä mieltä että Torisenon kierroksen jättäminen välistä oli oikea ratkaisu. Mieleen jäi kutittelemaan hiihtäminen Kaskasjokilaaksossa.

Kokonaismatkaksi tuli karkeasti 85-90 km ja välipäivän päiväkävelyt.

Mielikuva siitä, millainen osa Käsivarresta tuli vaellettua.