Lapin Kullankaivajien Liitto hallinnoi muutamia jäsenvaltauksia, joille kaikki jäsenet saavat mennä kaivamaan käsin omilla välineillään liiton sääntöjen mukaisesti. Tällä vähällä kokemuksella valtauksilla on kyllä hyvä henki ja kävijät ovat melko erityislaatuisia ihmisiä, joita kaikkia yhdistää kullan kimallus silmissä...
Minä kävin lajiin enemmän perehtyneen kaverin opissa pari reissua Saariselällä pari vuotta sitten, vuonna 2019. Ei sitä ihminen usko, miten onnelliseksi voi tulla hiekan ja kivien lapioinnista ja rännäämisestä aivan kuraisena päivä toisensa jälkeen.
Rönkön valtaus nelostien vieressä - suunnilleen tältä siellä näyttää kaivuun ollessa aktiivista. Purosta pumpataan vettä pumpuilla paloletkuja pitkin rännin yläpäähän, jonne mätetään myös kaivettu maa-aines. Raskaat asiat kuten kulta jäävät ränniin laitettuihin rihloihin ja kulta "rikastuu" kevyemmän kiviaineksen valuessa rännin alapäästä pois. Valuma-alueelle tulee kaivaa vallit, jotta vesi suodattuu ja puhdistuu ennen päätymistään takaisin puroon. Valtaukset ovat voimassa aina tietyn vuosimäärän kerrallaan. Valtauksen päättyessä paikat maisemoidaan ja kasvillisuus valtaa alueen melko pian takaisin.
Rönköllä oli lisäksi pressusauna, jossa oli mukava pestä pölyt pois. Jäätävässä purossakin käyvät rohkeat pulahtamassa. Ruuat hoituvat leirissä, mutta on myös todella mukavaa käydä Laanilassa Savottakahvilassa keittolounaalla, tai samalla asialla Kutturantien varrella Kafra Gufihtarissa, jossa asioivat alueen kaivajat. Siellä voi liittyä Kullankaivajain liittoon, syödä ja hankkia kaivuu- ja retkeilyvälineitä.
Ränniin jäänyt aines vaskataan purossa.
Joitain hippujakin saattaa toisinaan löytyä... Kuvittele tätä touhua ilman pumppuja, jolla saadaan nopeasti seulottua turhat pois.
Viikon-parin saalis. Yksi vanhempi pariskunta koirineen löysi valtaukselta kyllä isommankin hipun, kun tuuri kävi. Se oli suunnilleen pikkusormen pään kokoinen lituska, joka näkyi jo ihan silmälläkin rännistä.
Tällaisen montun saa pari ihmistä viikossa(?) kaivettua.
Rännejä ja muita viritelmiä on joka lähtöön. Ränneissä olevia rihloja on montaa eri karkeustasoa ja kulmakuumetartunnan saaneet käyttävät talvet sen speksaamiseen, miten ne toimisivat aina edellisvuotta paremmin ja tehokkaammin... Kuinka isot kivet pestään, miten vesi valuisi sujuvammin, ja mikä rihla tuottaa parhaat pyörteet, jotta hiput jäävät nalkkiin. Ja pumppujakin lie vaihdetaan isompiin. Myös karttojen korkeuskäyriä voi tutkia ja miettiä, missä ne jääkautiset joet ovatkaan mahtaneet mutkitella ja minne kultahiput ovat pudonneet...
Asiaan kuuluen käytiin myös yhden yön reissu Ivalojoen Kultalassa, joka on noin 12 km suuntaansa. Tarkoitus oli käydä melko pikainen reissu, mutta mäkien määrä yllätti, joten jouduimme ottamaan Kultalan autiotuvalla muutaman tunnin tirsat ennen paluumatkaa, jonka aikana alkoi myös sataa.
Pahajoen ylitys. Juuri ennen juhannusta oli vehreää.
Näkymät jostain Pahaojan vaarojen tai Patatuntrin sisarlaen päältä.
Kerkkä.
Ensimmäinen Ivalojoen näkymä, kuin suoraan postikortista.
Laskeutuminen ja varsinkin nousu Ivalojoelle vaatii jokusen portaan.
Retkiherkkua: folionyytissä naudanfilesuikaleita, kuivattuja yrttejä, tuorejuustoa ja voita. Toiseen nyyttiin perunat ja kaikki vaan nuotiolle, kunnes on kypsää. Lyhyen säilytysajan etuja tällainen kokkailu.
Vihdoin Ivalojoella. Legendaarisen riippusillan ylitys. Siltahan meni tulvan mukana 2020 keväällä ja oli jonkin aikaa käyttökiellossa mutta nyt se on korjattu.
Ivalojoki on pauhannut rannan kivikon mutkille.
Kohteessa. Tämä kuva tuskin kaipaa enempää tekstejä.
Minulla on tapana ottaa kuvia jokien koskettamisesta. Tätä on tehty Tonavalla, Tigriksellä... ja nyt Ivalojoella.
Paluumatkan pilvimuodostelmia.
Road to Nowhere...
Tosiaan reissu vähän yllätti rankkuudellaan, ja paluumatkalla samaa reittiä alkoi olla jo tosissaan väsy ja nälkä... Ja tarkoitus oli ollut alunperin tehdä vain lyhyt reissu ennen kummankin lähtöä omille teilleen juhannusta viettämään - kaverilla Kiteelle ja itse arvoin vaeltamista UKK:n ja Hammastunturin välillä. Pääsimme autolle epämääräiseen aikaan aamulla. Minä taiteilin autoni monttuista tietä takaisin Rönkön perusleiriin, kun kaverini oli jo taju kankaalla unessa. Päivä meni teltassa nukkuessa ja juhannusaaton iltana lähdimmä sitten grillin kautta matkaan.
No comments:
Post a Comment
Kaikkien käyttäjien kommentit on sallittu, ellei roskapostia ala tulvimaan.