Yhdellä meistä oli hajonnut yöllä vessatiloista vesiventtiili, mistä oli seurannut komea suihku ja huoneen vaihto. Sairaudetkin alkoivat selvästi niittää väkeä.
Villa Karon johtaja piti luennon voodoosta ja iltapäivällä kävimme tutustumassa kilpikonnien suojeluun, jonka yhteydessä vapautettiinkin jonkinlainen lauma parin päivän ikäisiä pikkukonnia mereen. Suhtauduin touhuun vähän varauksella enkä esimerkiksi lahjoittanut rahaa. Tämä siksi että vapauttamamme konnat pidettiin kuumassa vadissa, munimassa käyviä lajeja esiteltiin tökkimällä vanhaa opetustaulua ja muutenkaan siitä, miten munia löytyy, ei kerrottu kovin tarkasti. Myöhemmin näin rantatien varrella hiekkakekoja, jotka voisivat olla ihmisen tekemiä hautomoita. Jos munia ei vietäisi erillisiin hautomoihin, niin suojelutyöntekijöiden mukaan paikalliset kalastajat söisivät ne.
Sinne ne menee! Aallot poimivat pikkukonnia mukaansa ja kääntelivät niitä ylösalaisin.
Tämän jälkeen jatkettiin rantaa pitkin jokisuiston kylään voodoohon liittyvään zangbeto-seremoniaan. Heinäasuiset henget tulevat ihmisten keskuuteen näyttäytymään. Kun ne käännetään nurin, "niiden sisältö ei ole ketään" (niinkuin paikalliset asian kuvaavat), vain vodon-henki, esimerkiksi hahmon alta ilmestyvä heiluva palmu. Samalla paikalliset soittivat hengästyttävään tahtiin lyömäsoittimia. Me seurasimme seremoniaa ehkä puolitoista tuntia, mutta jos olisimme olleet siellä yhtään pidempään, niin varmaan siinä olisi itse kukin jonkinlaiseen transsiin joutunut.
Voodooviinaa, josta papit ryyppäsivät. Turistillekin tarjottiin. Se maistui aniksiselta paloviinalta. Myöhemmin opin, että juomassa ollut puunkaarna on paikallista viagraa. Hups. Ilmankos paikallisia ukkoja nauratti turistien juodessa.
Mestarihenki. Tätä joutui juoksemaan karkuunkin välillä.
No comments:
Post a Comment
Kaikkien käyttäjien kommentit on sallittu, ellei roskapostia ala tulvimaan.