Piti varmistaa, että lähdemmekö säällä kuin säällä retkelle Ouidan kaupunkiin, jossa on ollut käsittääkseni *ainakin* Länsi-Afrikan suurin orjasatama, jonka kautta kulki kenties noin miljoonaa orjaa. Tässä kohtaa opin, että sateet tulevat yleensä yöllä, jos tulevat, ja päivät ovat jees - näin kävi nytkin. Sateen jälkeen ilmakin raikastui.
Meidät oli komennettu seiskalta aamiaiselle, jotta pääsemme retkelle hyvissä ajoin. Ravintolan henkilökunnalle tätä ilmeisesti ei oltu kerrottu, sillä herätimme ainakin yhden heistä nukkumasta terassilta...
Kun kaikki pääsivät bussiin, hurautimme Ouidaan. Ensin pyörähdimme Python-temppelissä. Pienessä pyöreässä huoneessa hengasi satakunta pythonia. Kuulemma ne pääsevät öisin ulos ja sitten niitä tuodaan takaisin. Pomona oli python-pappi, jolla oli arpitatuointeja ("python-merkit") kasvoissaan. Vierailun jälkeen meidät ohjattiin toki myyntikojujen kautta ulos.
Sitten päästiin itse asiaan. Vierailimme vielä pystyssä olevassa portugalilaisten linnoituksessa, jonne orjia aikanaan tuotiin odottamaan seuraavaa etappia. Näimme maalauksia orjien kohtelusta, esineitä joilla kuninkaita voideltiin myymään kansaansa, valokuvanäyttelyn Beninin kulttuurin vaikutuksesta Brasiliassa ja Haitilla... Sekä orjapihan synnytyskarsinoineen, koska raskaana olevasta naisestahan sai kätevästi kaksi orjaa. Vastaavat linnoitukset on ollut myös Ranskalla ja Tanskalla(!), mutta ne on orjakaupan ja/tai siirtomaavallan päätyttyä poltettu tai muuten hävitetty. Vain tämä jätettiin 60-luvulla Beninin itsenäistymisen jälkeen museoksi.
Kiertelimme muitakin olennaisia orjien etappeja. Yhden muistomerkin luona oli ollut pimeä ikkunaton talo, jossa orjia pidettiin viikko, jotta he menettäisivät suuntavaistonsa. Sitten heidät vietiin tietyn puun luo, jota heidän piti kiertää ja unohtaa entinen elämänsä ennen orjalaivaan astumista. Rettelöitsijät saivat suuhunsa rautatangon, joka oli samalla kaulakahle.
Tässä uhrattiin henkilö hautaamalla hänet pystyasentoon ja istuttamalla päälle puu. Tätä nimenomaista puuta orjien käskettiin kiertää. Itsemurhia ehkäistiin antamalla valheellista toivoa kotiinpaluusta. Puun lähellä on 6 metriä korkea monumentti, jolla kunnioitetaan paikalla ollutta 6 metriä syvää orjien joukkohautaa.
Muistomerkki Ouidan rannalla, jolta orjat lastattiin veneisiin. Kaaren läpi näkyy horisonttiin. Orjat lastattiin pienempiin veneisiin ja varsinaiset orjalaivat odottivat muutaman kilometrin päässä merellä. Orjien varastotila oli täytetty optimaalisesti eli mahdollisimman täyteen.
Lounaan jälkeen kävimme vodon-ihmisten pyhässä metsässä, jossa olisimme viihtyneet pidempäänkin. Vanhoja liaanipuita, hedelmälepakoita, hienoja perhosia ja jumaluustaidetta. Meidät kuitenkin paimennettiin bussiin ja taidemuseon kautta takaisin Grand-Popoon.
Kaksikasvoisen vodon-jumalan representaatio.
No comments:
Post a Comment
Kaikkien käyttäjien kommentit on sallittu, ellei roskapostia ala tulvimaan.