14 - Togon jatko

Togon kiinalaisomisteiselta taidemuseolta jatkettiin pieniä katuja pitkin Madventuresistakin tutulle fetissitorille. Se on beniniläisten pitämä, mutta jostain syystä se sijaitsee Lomessa. Fetissitorin kuvauslupa olisi maksanut 2000 cefaa (3 euroa), mutta jätin maksamatta, jotten tulisi ainakaan suoraan tukeneeksi uhanalaisten eläinten kauppaa.

Jo auton ikkunasta huomasin pari virtahevon pääkalloa. Ulos autosta tullessa vastassa oli opas, joka selitti eri fetissien käyttötarkoituksia. Pöydillä oli kaikenlaisia luita ja kalloja, mutta ennen kaikkea kuivattuja eläimiä tai niiden päitä: koirien, kissojen ja apinoiden päitä, kuivia lepakoita, liskoja (joiden nimiä en tiedä), kameleontteja, konnia, käärmeitä ja lintuja pöllöistä papukaijoihin. Nisäkkäiden käpäliä ja nahkoja, käärmeen selkänikamia, hampaita...

Turisteille kerrottu tarina oli, että eläimet ovat kuolleet luonnollisesti ja ne on löydetty ja sen jälkeen kuivattu. Minusta sivumpana kuivumassa olleet apinoiden päät näyttivät sen verran runsaslukuisilta ja tuoreilta, että uskallan epäillä. Jostain syystä torilla oli myös muutama vanhanaikainen rautainen lintuhäkki, joissa oli esim. kilpikonna, pieni krokotiili ja joitain varaanimaisia liskoja virumassa.

Opas vei meidät myös vodon-papin luokse. Olisimme voineet ostaa meille personoituja fetissejä esimerkiksi rakkautta tai kodin suojausta varten (ei sis. eläinten osia), mutta edellämainitusta syystä yritän selviytyä elämästäni ilman. Rituaalit olivat kuitenkin ihan kiinnostavia. Vaihtoehtoinen tekeminen olisi ollut mennä kaljalle, mutta olin utelias ja eipä se eläinkauppa sillä lakkaa, ettei sitä näe.

Meidän käyntimme aikana torilla ei ollut muita ihmisiä. Toivoa sopii siis, että kauppa olisi kohtalaisen hiljaista. Kooltaan tori oli ehkä 50x50m kokoinen aukio, jonka laidoilla toripöydät ja pappien huoneet olivat.

Fetissitorilta siirryimme Lomen "Big marketille", joka oli kyllä varsinainen tapaus. Monien kortteleiden mitalta torihalleissa ja teiden varsilla oli kaikenlaisia kojuja. Ruokaa, kankaita ja käyttötavaraa. Paikallisethan ostavat asioita torilta, ei marketeista. Näyttää siltä, että osa Afrikkaan tuotavista länkkärien kierrätysvaatteista päätyy siistissä kunnossa näille paikallisten toreille myytäväksi.

Togolaiset ovat astetta agressiivisempia kauppiaita ja jo bussista ulos astuessa edessä oli muutamia myyjiä, joista pari lyöttäytyi seuraan "oppaaksi", mutta selvästi heillä oli joku 2000 cefan provikkadiili tiettyjen myyjien kanssa. Torilla oli helkkarin tukalan kuuma ja teiden varsilla olevien kojujen edessä meni ihan tavallinen tie, jossa ajoi mopoja ja autoja, joita piti osata varoa. Porukkamme hajaantui muutamaan osaan ja kokemukset olivat kohtalaisen yhteneviä. Yksi meistä meni luksus-kangaskauppaan, josta jäi kankaat ostamatta, koska hän ei halunnut koko pakkaa vaan vain muutaman metrin. Myyjä taas ei halunnut avata uutta kangaspakkaa - näinkin voi siis käydä. Hyviä tinkimistarinoitakin kuultiin.

Meidän porukkamme löysi ehkä vajaan tunnin jälkeen oikotien takaisin bussiin. Odotellessamme muita kauppiaat piirittivät bussin ja kolkuttelivat ikkunoihin tavaroidensa kanssa tingaten hintoja alaspäin. Itse sain hysteerisen naurukohtauksen, kun homma meni niin koomiseksi. Kolkuttelijatkin onneksi löysivät huumorielementtiä ja vähän pelleilivät ikkunoiden takana. Porukan vanhemmille naisille huudeltiin "Mama, mama!" ja lentosuukot lentelivät. Itse en saanut aikaiseksi ostaa mitään tässä myllerryksessä ja jätin ostohommat suosiolla "omalle kylälle".

Lopulta kaikki pääsivät bussiin ja lähdimme ajamaan takaisin ihanan rauhalliseen Beniniin ja Grand-Popoon. Matkalla ihmettelimme todennäköisesti osittain kiinalaisten omistamaa suurta satamaa ja sinne jonottavia rahtilaivoja. Ja paikallisten lastaustaitoja. Sellaisia tavaramääriä he saavat kuskattua autoilla ja mopoilla, että meikäläisten pakujen tarve kyseenalaistuu. Yksityisautoiluakaan ei tunneta, koska autoissa on järjestään ihmisiä niin paljon kuin mahtuu. Bensa-asemia oli ja ne näyttivät ihan samalta kuin Suomessakin, mutta huomattavasti enemmän näkyi bambuista rakennettuja tienvarsikojuja, joissa polttoainetta oli myynnissä erilaisissa lasipulloissa ja jerryissä.

Tien varressa mainostettiin parannusta kaikkeen.

Taaempana oleva auto on hyvin pakattu.

Tällaisiakin sähkötolppia näkyi melko yleisesti.

Lome oli kaoottinen, mutta kiinnostava ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Me varmaankin näimme maan stressaavimmat paikat, sillä autossa kuullun esittelyn perusteella togolaiset kuitenkin ovat luonteeltaan joustavampia kuin juuristaan ylpeät beniniläiset. Koko maa ei siis liene yhtä intensiivinen kuin meidän kokemamme paikat.