Thursday, February 7, 2019

13 - Togo

4.2. oli pyhitetty vierailulle naapurivaltio Togoon ja sen pääkaupunkiin Lomeen. Rajallehan on Grand-Poposta vain noin vartin matka.

Rajamuodollisuuksia varten mukaan tarvittiin viisumi, passi ja keltakuumekortti. Koordinaattorimme keräsivät kaikilta passit ja niiden väliin 10 000 cefaa (noin 15€) per naama rajan ylitystä varten.

Sitten mentiin sokkeloa pitkin jonkinlaiseen rajavartijalaitokseen seisoskelemaan. Muutama ryhmäläinen vuorollaan otettiin sisään koppiin täyttämään maahantulokaavake. Prosessissa voi kestää pitkäänkin, mutta olimme jo tottuneet Afrikan aikaan, joten odottelu ei tuntunut missään. Varsinkin kun mukana oli taktinen vesipullo ja aseman puissa hyppeli kutojalintuja, joita ihmettelimme innoissaan. Kuvien ottaminen raja-alueella oli kielletty.

Lomeen oli rajalta melko pitkä matka, mutta ajomatkat eivät vielä koskaan ole olleet tylsiä. Ihmeteltävää riittää loputtomasti ja tällä matkalla kuuntelimme Lomessa asuvan suomalaisen äänitettä Togosta ja sen kulttuurista, käymistämme paikoista sekä Togon ja Beninin suhteesta ja eroista. Molemmat ovat olleet Ranskan vallan alla, mutta Togo oli vähän aikaa jopa Saksan siirtomaa, kunnes siirtyi maailmansotien jälkeen Ranskalle.

Togossa oli diktaattori vuoteen 2005 asti, jolloin hän kuoli. Mies oli puolijumala, sillä hän oli selvinnyt lento-onnettomuudesta muuttamalla itsensä lehdeksi ja leijailemalla vahingoittumattomana maahan. Nyt vallassa on hänen poikansa. Näistä johtuen paikalliset ovat alistuvampia, pidättyväisempiä ja tuovat omaa kulttuuriaan vähemmän ylpeästi esiin kuin beniniläiset.

Togo on omavarainen sähkön suhteen. Siellä on alunperin Wärtsilän rakentama voimalaitos, joka on tosin nykyään amerikkalaisomistuksessa. Laitos tuottaa sähköä koko maan tarpeisiin.

Togossa kävimme ensin Länsi-Afrikkalaisen taiteen museossa, joka oli tosi kiinnostava. Sisällä ei saanut kuvata, mutta siellä oli kaikkea kuninkaiden esineistä kuolinvuoteisiin ja paikallisten tekemiä kulta- ja rituaaliesineitä viimeisen tuhannen vuoden ajalta. Mieleeni jäi erityisesti meksikolaistyyppinen (tai siis Meksikossahan on afrikkalaistyyppistä) puinen luurankoveistos. Jos sellaisen näki jonkin kodin ovella, tiedettiin että joku asukkaista on menehtynyt ja naapureiden apua kaivataan.

Yhdestä puusta veistettyjä tuoleja.

Minä ja synnyttäjäveistos.

Jatkan Togosta myöhemmin vielä toisenkin postauksen - heti kun laittaa kuvia niin lataamisessa menee ikuisuus.

No comments:

Post a Comment

Kaikkien käyttäjien kommentit on sallittu, ellei roskapostia ala tulvimaan.